Runot on mulle tosi tärkeitä.
Sit se yks.
Ei se
kuulemma minua tämän takia ole jättämässä "koska nämäkin asiat pystyy
selvittämään", mutta pelottaa silti. Sitten se aina luulee että vika on
siinä. Vaikka se on nimenomaan minussa.
Ihan kamalaa. Itkettää.
Laitoin sille viestinkin äsken, että "Älä käy ostamassa niitä kesärenkaita. Ei mulla ole varaa. Sori." Vastaukseksi sain ahdistavan "Kyl mä käyn... En ymmärrä mitä riehut." En halua et se näkee Punton tossa kunnossa, mut ei mul oo varaa. Piilottelen tota sen aikaa, et se unohtaa.
Ihan kamalaa. Itkettää.
Laitoin sille viestinkin äsken, että "Älä käy ostamassa niitä kesärenkaita. Ei mulla ole varaa. Sori." Vastaukseksi sain ahdistavan "Kyl mä käyn... En ymmärrä mitä riehut." En halua et se näkee Punton tossa kunnossa, mut ei mul oo varaa. Piilottelen tota sen aikaa, et se unohtaa.
Nyt se laitto et se ymmärsikin väärin. Luuli, että mulla on varaa niihin.
Huomenna nypitään nastat vanhoista talvirenkaista. Ottaispa se kaljaa mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti