Tänään on sitten taas työpäivä. Tässä minä kotikoneella istun, puran tuntemuksiani, luen työmeilejä ja odotan että kello näyttää 15.15. Täytyisi ehtiä vielä syödäkin kun on nälkä, mutta pakko kai hakea Lidlistä vaan kolmioleipä kun seuraavan kerran vasta illalla ehtii syömään.
Eilen juttelin ex-tyttöni kanssa. Sillä menee ihan mukavasti. Puhuttiin samoista asioista, ihan niinkuin ennen. Silti kuitenkin täysin erilailla kuin ennen. Mikään ei ole enää samoin. Minä pilasin kaiken.
Kysyin siltä, onko se vaihtanut jo dieseliinsä jakohihnan. Muistelimme sitä, kun omasta bensakoneisestani menivät venttiilit solmuun. Viikonloppua, kun ei menty mökille vaikka piti. Jäimme kahdestaan kaupunkiin ja Alfa hinattiin korjaamolle viikoksi. Se oli melkoista helvettiä. Silloin vitutti. Sitten tyttöni itki. Itkimme yhdessä toisiamme vasten. Oli niin kivuliasta repiä satasia takataskusta, kun tiesimme molemmat, että leima jää saamatta. Taas uusia reikiä pohjassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti